maanantai 24. marraskuuta 2008

Kaappi kuntoon


Olen viettänyt rauhallista ja mieluisaa päivää omassa seurassani. Heti aamulla oli niin energinen olo, että halusin ruveta selvittämään vaatekaappejani, joita on kokonainen seinällinen. Tosin yksi kaappi on pyhitetty käsilaukuille. Joskus aikoinaan meidän kaikkien neljän vaatteet mahtuivat yhteen isoon vaatehuoneeseen. Nyt se on miehen käytössä ja minulla on oma pukeutumishuone. Kaksiasumisen ylellisyyksiä!

Yhteen yläkaappiin sijoitin vaatteet, joita en raski heittää pois, vaikka niillä ei enää käyttöä olekaan. Yhden hyllyn pyhitin niille vetimille, jotka olivat vielä hyviä ja saattavat joskus taas mahtuakin. Kaikki rumat ja kulahtaneet vaatteet ja yöpaidat saivat kyytiä ja suuri muovikassillinen täyttyi lumppukeräykseen vietäväksi.


Jo aiemmin olen hävittänyt kaikki ei-hyvät alusvaatteet. Minun kohdallani hyvä olo vaatii ehjät ja kunnolliset alusvaatteet, ei mitään ihmeellistä, mutta päiväni on pilalla, jos sukkahousut ovat vääränlaiset tai rikki.

Pienempi muovikassi täyttyi kirpputorille lahjoitettavista hyvistä vaatteista. Niitä ei vain tule käytettyä, joitakin harvoja virheostoksia.

Aina silloin tällöin teen vastaavan hyökkäyksen miehen vaatehyllyille, hän kun ei heitä juuri mitään pois, työntää vain taaemmaksi. Usein teen tämän hänen tietämättään eikä hän huomaa mitään hävinneen.

Eteisen vaatehuone vaatii vielä oman karsimisensa, vanhoja takkeja, huiveja ja kenkiä kun tulee säästettyä yllättävän kauan, kun ei koskaan voi tietää, mihin niitä tarvitaan! Siis ei mihinkään.


Aamupäivän intoiluni oli ihanaa, sillä kaiken tämän kahden kuukauden makoilun ja hiljaiselon jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut heräillä takaisin omaan elämääni ja omaan itseeni. Olen alkanut hiukan kiinnostua ja tarttunut edes johonkin pieneen. Jos hyvin käy, saatan jopa sulattaa pakastimen ja pestä liesituulettimen, kuten aina ennen joulua olen tehnyt.

Tartuin siis viikonloppuna makuuhuoneen verhoihin, mistä syystä vasen käteni ei enää nouse. Sauvakävely ja aamuinen kaappien pyyhkiminen ei sitä juuri parantanut, joten lopun ajan vietinkin sohvalla lukemassa Eija Wagerin Tupaantuliaiset Italiassa -kirjaa. Minuun iski vastustamaton halu päästä hänen mukaansa Alppien juurelle Como-järven rinteelle, lukemaan taas hänen elostaan eläinlaumansa kanssa. Onneksi kirja löytyi lähikirjaston hyllystä.

Olen lukenut hänen kaikki kirjansa aiemminkin. Niistä välittyvä lämpö, läheinen suhde luontoon ja rakkaus eläimiin on tehnyt suuren vaikutuksen tällaiseen eläimistä ja maalaiselämästä mitään tietämättömään. Nyt palasin kuin vanhojen ystävien luo kuulemaan koirista Lunasta, Sashasta ja Sandysta, Hera-hevosesta ja Rusina-aasista sekä kaikista muista taloon kulkeutuvista eri eläinlajeista. Pumattakaan värikkäästä elämästä karulla ja samalla ihanalla maaseudulla säiden armoilla.

Eija Wagerin kotisivuilla voi katsella kuvia eläimistä. Kirjoitin keväällä hänen uusimmasta kirjastaan Paluumuuttajan päiväkirja, jossa hän kertoo muutostaan takaisin Suomeen.



Omat kuvani tähän postaukseen ovat kuukauden takaa Kuopiosta.


16 kommenttia:

  1. Ihanalta kuullostaa touhuilusi; energistä kaappien siivousta ja olet lukenut kirjankin. Jokin aika sitten kun sanoit, ettei saa mitään kirjaakaan luettua aloitusta pitemmälle.
    Hyvät fiilikset tulvahtivat ihan tänne asti.

    Täällä on ollut taas sellainen maanantai, että hohhoijaa.. Kirjoitan siitä jos jaksan, mutta voi olla, että uupuneena vain tuijotan tv:stä kaikki mahdolliset ohjelmat..

    VastaaPoista
  2. Hohhoijaa -tunnelmissa olin minäkin, mutta toisen siskon puhelu auttoi takaisin ihmisten kirjoihin, miksei tule soitettua itse, ihmettelen tässä.

    Ihanan toimeliasta, mutta myös rentoutunutta tunnelmaa sulla on ollut. Elähän riehu liikaa..

    Wager onkin aikamoinen tekijä, rohkea nainen. pari kirjaa olen lukenut.

    Mutta mikä ihme tuossa alimmassa kuvassa on?

    VastaaPoista
  3. Tekstit menivät ihan ohi silmien, kun ihailin näitä synkkäsävyisiä kuviasi.

    Kiva, että energiaa piisaa!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Eija Wagerin kirjoja, mutta tuo viimeinen on lukematta. Eli kommenttini jälkeen menen varaamaan sen kirjastosta. Kiva kun satuit siitä kirjoittamaan ja olit kirjoittanut tuosta uusimmasta kirjasta blogiisi.
    Minä piipahdan vielä Eija Wagerin kotisivuilla katsomassa noita eläimiä, jotka hyvin muistan kirjoista.

    Minäkin siivosin tänään kaappeja. Heitin kaikkea turhaa pois. Lähinnä paperitavaraa.

    Jäin miettimään sitä kun kätesi ei nouse. Onko parempi jo?

    VastaaPoista
  5. Tuo kuulostaa hienolta, kokonainen kaappi laukuille, itselläni niitä roikkuu esim. olkkarin oven kahvassa kolme kappaletta ja muualla lisää. Tarvitsisin samanlaista energiaa, että saisin laukut ja kaapit järjestykseen.

    Olen samaa mieltä, rohkea nainen tuo Eija Wager, ihailen sitä että uskalsi palata 30 vuoden jälkeen takaisin suomeen. Itsellänikin se on mielessä päivittäin, mutta se on hyvin vaikea ratkaisu toteuttaa.

    VastaaPoista
  6. Mukavaa Katriinan päivää!

    Toivottavasti illalla on kakkua tarjolla ;)

    VastaaPoista
  7. Huomenta Katriina ja Hyvää Nimipäivää. Tänään on aika monen ihmisen nimpparit, huomasin kalenterista..

    VastaaPoista
  8. Huomenia ja mukavaa nimpparia multakin! Oletpas olut energinen, hyvä sinä! Juuri eilen kirjastossa käydessäni näin uuden Wagerin, mutta se oli pikalainattavissa, niin en viittinyt ottaa. Vanhat kirjat olen lukenut. Kivaa kerrontaa on myös Maija Asunta-J.? joka asuu Unkarin maaseudulla.

    VastaaPoista
  9. Mukavia töitä joulun alla..siitä se joulun teko alkaa. Ai kuvia Kuopiosta? Mistä sieltä?

    VastaaPoista
  10. Huh mikä energiapuuska!
    Mistähän saisi samanlaisen kun odottamassa olisi omien kaappien raivaus.

    Hyvää nimipäivää minultakin!

    VastaaPoista
  11. Sooloilija, viime viikon lopulla alkoi lopulta vähän kerääntyä energiaa ja tuntua olo osittain normaalilta. Melkein kaksi kuukautta täydellistä lepoa se vaati. Nyt pystyn jo keskittymään kirjaankin.
    Toivottavasti omakin huolestuttava ja harmillinen vaivasi korjaantuu vielä.

    Eicka, totta on että itse ei tule soitettua kenellekään, edes silloin kun on sen tarpeessa. Lieneekö osa ongelmaa, apua ei saa pyytää, kaikesta on selvittävä yksin? Ja sitten jonkun kanssa puhuminen helpottaa niin paljon!
    Tuossa epämääräisessä 'taidekuvassa' on tietenkin kaatunut puu vesirajasta kuvattuna.

    Iinuska, kiva kun tykkäsit kuvista, ne on otettu kirkkaana päivänä auringonlaskun aikoihin.

    Susanne, kaappien siivouksesta tulee suuri tyydytyksen tunne, varsinkin kun saa heitettyä pois tarpeetonta sälää.

    Vasen olkapään on jo vuosia noussut huonommin kuin oikea ja kipeytyy aivan sairaasti, jos erehdyn kantamaan painavia kasseja tai kurkottelemaan paljon ylöspäin. Viime vuonna pyyhin pölyhuiskulla seiniä ja parantelin sen jälkeen olkapäätä kokonaisen viikon. En taaskaan muistanut varoa, ei olisi saanut irrottaa ja ripustella verhoja ja sen jälkeen kurotella ylähyllyille. Tässäkin auttaisi kuntosaliharjoittelu, mutta en saa väännettyä sinne itseäni mitenkään.

    Zaila, ihmettelen aina uusien asuntojen pohjapiirroksia katsellesani, mihin esim. laukut on tarkoitus sijoittaa. Monessa suunnitelmassa on vain makuuhuoneessa kolme kaappia, mutta eihän minkään nykypariskunnan vaatteet, kengät ja laukut niin pieneen tilaan voi mahtua.

    Kyllä maasta toiseen muuttaminen on varmasti todella vaikea päätös. Kun juuret on toisessa ja elämä toisessa. Ymmärrän kyllä, että vanhetessa voi haluta palata juurilleen.

    Lepis, onko nyt Katriinan päivä, jäi itseltäkin huomaamatta? Kiitos onnitteluista!

    Kiitos, Soolilija, ja kiitos Vicki!
    Luin silloin sen Maija Asunta-Johnstonin kirjan Punapukuisen naisen talo, mutta minusta se oli vähän pitkäveteinen. Kai nämä Italia-kirjat ja Extra Virgin varsinkin olivat totuttaneet liian hyvälle!

    VastaaPoista
  12. Anna, olimme miehen kanssa lokakuussa Rauhalahden kylpylässä muutaman päivän ja kävelimme siellä pitkin rantoja. Oli hyvät ilmat ja muvava keli.

    Kiitos Helinä! Sinulla taitaa tekemistä riittää kotona yllinkyllin muutenkin, vaikka kaappien siivouksesta hyvä mieli tuleekin. Mukavaa joulunodotusta, sekin kyllä sujuu mukavammin kotona :)

    VastaaPoista
  13. Huomenta Susanne ja kiitoksia!

    VastaaPoista
  14. Siekin olet viihtynyt Eija Wagerin kirjan parissa. =)

    VastaaPoista
  15. Hallatar, Wagerin Italian-kirjoissa viihtyisin vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...