perjantai 28. marraskuuta 2008

Ei aurinkoa

Päänsärkypäivä taas aamusta asti, minusta ei siis ole ollut tänään mihinkään. Heti kun innostuin lukemaan vähän enemmän, jäykistyi niska. Ja kun niska ja hartiat kipeytyvät, siitä seuraa päänsärky, johon ei lääke tahdo auttaa, venyttelyistä puhumattakaan.

En kestä sitä lämpöpussiakaan, jolla aiemmin olen onnistuneesti pehmitellyt lihaksia etenkin kallonpohjassa. Ihon kutina ja turvotus on tullut jo valitettua monta kertaa. Eikä saunaa.

Eija Wagerin Italia-kirjat menettelivät nyt oikein hyvin, kolmas jo menossa. Sen sijaan Sofi Oksasen Puhdistusta luettuani aloin nähdä yöllä painajaisia. En yleensä näe tai siis muista mitään unia, saati sitten painajaisia, joten palautin kirjan päästyäni puoliväliin. En voi lukea sitä nyt.

Olen pettynyt! Äitinikin kehui Oksasta, samoin kaikissa lehdissä on ylistetty Puhdistusta vuoden kirjaksi. Toisaalta kesästä asti olen jättänyt kirjoja kesken, kiinnostus on lopahtanut. Pettynyt. Tyhmentynyt.

Huomasin yrittäväni parantaa oloani syömällä ja se tuntui auttavan, joten puputin koko päivän. Leffahyllyssä on yksi kokonainen hylly lohtuleffoja huonon päivän varalle ja sieltä kutsuin itseni tänään Kreikkalaisiin häihin, pitkästä aikaa. Iltapäivä sujui siis mukavan komedian merkeissä sohvalla.


Hohhoijaa taas, aina ei voi mennä hyvin. Menenpä valmistamaan toisen kupillisen mainiota rooibos-teetä, ostin sitä ensimmäistä kertaa ja se tuoksuu ihanan mausteiselta! Sitten voisin vetää säkin päähän ja muuttua näkymättömäksi.


10 kommenttia:

  1. Miksipä ei voisi välillä heittäytyä olemattomaksi ja näkymättömäksi, vaikka sitten vain potea. Ehkä sekin on tarpeen.

    Et sinä kyllä tyhmentynyt ole. Kai sitä ihminen saa etsiä kevennystä elämään, nauttia sen mitä voi. Sitä vartenhan loma on.

    VastaaPoista
  2. Joskus tuollaiset elokuvat ja kirjat ovat NIIN paikallaan. Meilläkin on Kreikkalaiset häät-elokuva ja se onkin hyvä lohtuleffa :)
    Ja nuo Eija Wagerin kirjat myös. Laitoin sen uusimman varaukseen kirjastoon.

    Toivottavasti päänsärkysi on ohi! Entä miten olkapääsi jakselee?

    Toivottavasti perjantai-ilta on jo hyvä siellä!

    VastaaPoista
  3. Wagerin kirjat taitavat olla leppoisampaa luettavaa kuin Oksasen (sanoo hän, joka ei ole ainuttakaan Oksasen kirjaa lukenut). Mä en jaksa kovin syvällisiä nykyään lukea ja lehdetkin jäävät pölyttymään pöydälle. Päänsärky taitaa liittyä myös matalapaineisiin, joita tällä viikolla on Suomen ylitse liikkunut. Toivotaan mukavampaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Ennen olin aika tiukkana, että jos kirjan aloitin, niin luin sen loppuun. Vieläkin yritän pitää siitä kiinni, mutta kyllä tässä vuosien aikaan on jäänyt kirjoja kesken. Mm. Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa (kirjailijan Appelsiinin tuoksusta pidin ja varsinkin Kesäviinistä) ja Isaac Singerin (jonka kirjoista yleensä olen pitänyt) Moskatin suku ovat jääneet kesken.

    Yksi, jonka lukemisen ihan oikeasti päätin keskeyttää, oli Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini. Minä näin niin hirveitä painajaisia ja mies vielä sanoi, että ulvoin öisin (kuin susi?), niin katsoin paremmaksi jättää sen lukematta.

    VastaaPoista
  5. Joko kerroin aiemmin, että minäkin lopetin Puhdistuksen kesken, palautin kun siinä oli niin kovasti varauksiakin. Jospa joku muu saa luettua loppuun.
    Voi olla,että joskus ostan kirjan ja luen kokonaan. Minäkin kaipaan nyt jotain vähän kevyempää, en noin raskasta tarinaa.
    Hyvä kirja se on ja Sofi on erittäin hyvä kirjailija. Toivotaan, että Finlandia-palkinto tulee!

    Ja täälläkin on podettu päänsärkyä, varmaan siitä kun tuli shoppailtua hieman yli varojen. Ja tänään oli kuulemma vielä 'älä osta mitään-päivä'. Jos olis jäänyt kotiin, olisi nekin rahat säästyneet. Nyt on huono omatunto.

    VastaaPoista
  6. Hyvin kuvaat minullekin tuttuja päiviä välillä. Niitä vain on elämässä. On myös jaksoja , jolloin ei tunnu muunlaisia päiviä olevankaan. Mie yritän pakottaa noinakin aikoina itseni hyväksymään sen, ettei tätä kestä koko elämää.

    Lukeminen ja lohtuleffat ja (valitettavasti) syöminen auttavat onneksi!

    Tunnelmallinen kynttiläkuva.
    Mielenkiintoinen myös tuo alempi kuva. Mistä se on tai kenen kuvaama?

    VastaaPoista
  7. Eicka, kiitos lohdutuksesta, se on tarpeen. Eilinen olo kesti koko päivän, vasta illaksi särky hellitti.

    Susanne, olkapäävaiva onneksi parani yhtä nopeasti kuin alkoikin eli yhtäkkiä se oli poissa. Se ei vain kestä kurkottelua ylöspäin ja ärtyy siitä.

    Iinuska, lohduttaa kuulla, ettei muillakaan lukeminen aina suju. Aika moni kirja vaatii oikean mielentilan, väärässä mielentilassa saattaa hylätä muuten hyvänkin kirjan.

    Moninainen, nuo kolme Harrisin kirjaa minäkin olen lukenut, ja Kesäviinistä pidin eniten, sen olen lukenut toiseenkin kertaan. Sarkaa ja samettia ei enää jaksanut kiinnostaa. Nyt olen tehnyt sellaisen säännön itselleni, että 50 sivun jälkeen saan heittää kirjan kesken. Siihen mennessä pitää langanpään löytyä. Harmi vaan, kun suurin osa keskenjääneistä on tullut itse ostettua. Nyt en osta enää yhtään kirjaa!

    Sooloilija, minä pidin myös Oksasen tavasta kirjoittaa, taitavaa ja elävää. Luin jostakin, että 'hän tulee iholle'. Juuri niin: lukija suorastaan tuntee ja näkee ja on mukana. Siksikin alkoi ahdistaa se vainon, väkivallan ja pelon maailma niin paljon.

    Luin aikoinaan useita Kiinan kulttuurivallankumouksen ajoista kertovia kirjoja, kuten esim. Villijoutsenet, ja kyllä niissäkin se ihmisen julmuus toista kohtaan oli järkyttävää.

    Maaretta, onneksi näitä nollauspäiviä on tavallisesti vain yksi kerrallaan. Nyt huomaan ihan selvästi, että kun en ole normaalivoimissani, muutamaa hyvää päivää jo seuraa pudotus.

    Taulu on hauska valokuvateos Keski-Suomen museon portaikossa, missä se on kuvattukin. En ottanut tekijän nimeä ylös, mutta joku nuori nainen se oli. Tämä kuuluu myös Taitelijaseuran vuosinäyttelyyn.

    VastaaPoista
  8. Heippa, Minäkin odottelen, että vähitellen jaksan lukea kirjoja. Kuin nuorena. Eläydyin ja muutin kirjan maisemiin mielessäni. Oksasen kirja on varmaan raskas. Riiassa Miehitysmuseo kertoo samoja tarinoita. Ahdistavia. Koko päivän olen yrittänyt kerätä voimia "häpeäpilkkuni" raivaamiseen. Ei lähe. Huoh!

    VastaaPoista
  9. Minä en muuten enää lue mitään ahdistavaa ja synkkää, en myöskään katso sellaisia elokuvia. Käytän niitä vain viihdykkeenä, taiteena ja romantiikan nälkää ruokkimaan. Aina ilahduttaa.

    VastaaPoista
  10. Eevis, se Riian museo oli jo kauhean näköinen ulkopuoleltakin. Ahdistavat jutut saa nyt mun puolestani jäädä omaan seuraansa.

    Eicka, niitä käyttää siis itseä ilahduttamaan eikä opettamaan. Juuri niin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...