lauantai 25. lokakuuta 2008

Yllättävän hyvä lauantai

Tämä tilkkutyö oli lehdessäkin, taisi olla kilpailun voittajia. Olisi ollut hieno jo kuvana sinänsäkin, mutta tekniikka lisäsi siihen vielä oman hohtonsa. Jos klikkaa kuvaa suuremmaksi, huomaa, miten pinnat ovat rosoisia. Se kaikki on saatu aikaan ompelukoneella kankaalle!

Tämä eksoottinen kukkaviritys oli taidokas, mutta ei puhutellut muuten suuremmin.


Värien käyttö on tässä jännittävän akvarellimaista.


Tässä on jo hohtoa!

Hohtoa oli päivässänikin! Korkean verenpaineen takia en lähtenyt viikonlopuksi suunnitellulle reissulle Kotkaan enkä uskaltanut osallistua pihatalkoisiinkaan. Mutta nojailin haravaan ja juttelin pari tuntia naapureitten kanssa. Saatiin nauttia aurinkoisesta säästä, vaikka oli luvattu sadetta.

Oli kiva tutustua vähän paremmin nuoreen naiseen, jota olen tähän asti nähnyt vain ohimennen. Naisten kanssa pääsee niin helposti puhumaan syvällisiäkin asioita, kun kemiat sopivasti kohtaavat. Myöhemmin grillin äärellä tapasimme toisenkin naapurin, vasta eläkkeelle jääneen ihanan sielukkaan opettajan, jonka kanssa keskustelu elämästä ja taiteesta (!) jatkui vielä kolmisin.

Ihmeitten aika ei siis ole ohi, olen niin kaivannut ihmisiä ja keskustelua. Ensin puhuin Eickan ja myöhemmin Merin kanssa, sitten parin muun ystävän kanssa puhelimessa. Miehen kanssa en kovin paljoa puhu vieläkään.

Yllätykset jatkuivat. Nuorempi Poika oli kutsunut illaksi talon täyteen ystäviään synttäreiden viettoon. Se ei sentään ollut yllätys, vaan sovittu juttu. Tapa on jatkunut, vaikka hän on asunut jo kaksi vuotta omillaan. Nuoripari tuli iltapäivällä ruokakassien kanssa tekemään enchiladoja uuniin. Minä olin jo aamulla väsännyt jälkiruoaksi Sacher-kakun. Juomathan vieraat toivat tuttuun tapaan tullessaan.

Minun oli määrä lähteä 'karkuun' siskon luo, mutta jääminen kotiin veti sittenkin pitemmän korren. Oli tosi hauskaa tavata näitä tuttuja nuoria aikuisia. Kuuntelin erittäin kiinnostuneena varsinkin muutaman valokuvausta aktiivisesti harrastavat miehen vinkkejä ja kokemuksia järjestelmäkameroista. Olen nimittäin hankkimassa sellaista eikä tuttavapiirissäni ole muita harrastajia.
(Kuvassa on ehkä kuokkavieras ja jonkun lemmikki? Tai koiran lempilelu, Röhkypossu.)

Istumme miehen kanssa illan keittiössä, kun emme halunneet häiritä, mutta niin vain sinne alkoi kertyä sakkia ympärille. Laskin välillä kymmenen poikaa istumassa ja seisomassa ympärillä. On myös aika hauskaa, että illan musiikiksi kelpasi talon levyhyllyn anti, bluesia, Jimi Hendrixiä, CCR:ää, Everlastia.

Puoliltaöin sakki oli jo painunut Poppariin jatkamaan iltaansa ja me jäimme koiran kanssa väsyneinä mutta onnellisina siivoamaan ja laittautumaan yöpuulle.



11 kommenttia:

  1. Hienot kokemukset nuorison kanssa, tuollaisista minäkin voin uneksia, että jospa tulevaisuudessa. Nythän meillä vielä vietetään aika perinteisiä lasten synttäreitä mummoineen ja pappoineen..
    Odotan aikaa, jolloin tytöt ovat jo isoja. Vaikka pitäisihän se tietenkin nauttia nyt siitäkin, että ovat aika pieniä vielä..

    (Viikko vietetty syyslomaa ja lapset ovat olleet suht tiiviisti kotioloissa kanssani, joten sunnuntai-iltapäivänä voi jo vähän haaveilla ajasta, jolloin ovat isompia..)

    VastaaPoista
  2. Keskustelua alkaa löytyä, kun sitä kaipaa ja etsiytyy tilanteisiin, joissa se on mahdollista, vai onko näin?

    Oletko muuten ajatellut hankkiutua jollekin kurssille tai harrastuspiiriin tms, jossa samanhenkisiä ihmisiä voisi tavata? Kiinnostaako se vyöhyketerapia opiskeluun asti?

    Mutta hauskat pippalot teillon ainaki ollut, jotenkin sitä haaveilee, että oispa meilläkin joskus.

    Luulin possua oikeaksi minipossuksi, mutta ihmettelin vaan, että onko sellainen muotia ottaa mukaankin juhliin, kuten chihuahuat. Ei tainnut olla.

    eicka

    VastaaPoista
  3. Sooloilija, viikko lasten ehdoilla alkaa varmasti vetää äitiä jo vähän tiukille. Onneksi koulu taas alkaa ja saat omaakin aikaa. Muutaman vuoden päästä teilläkin synttärit muuttuvat. Mummosynttäreiden lisäksi tarvitaan kaverisynttärit, joissa ohjelmaa on ihan toisenlaista.

    Eicka, on se niin, että kun on valmis johonkin, tilaisuus tulee.
    Olen hyvin paljonkin ajatellut, mitä se harrastus voisi olla, kun nykyiset ovat aika kotipainotteisia. Valokuvaus kiinnostaa todella, mutta en vielä löytänyt sopivia kursseja. Juuri nyt en ajattele toisten hoitamista, eikä vyöhyketerapia siinä mielessä kiinnosta.

    Kyllä luulen, että tekin kelpaatte hyvin mukaan lastenne pippaloihin, kunhan pääsevät sen iän ohi, jolloin täytyy julkisuudessa vetäistä sadan metrin hajurako vanhempiin, ettei kukaan luulisi että ollaan sukulaisia.

    VastaaPoista
  4. Kiitti muuten vielä noista sivupalkin Katie Melua-musavinkeistä. Kuullostaa hyvin paljon Norah Jonesilta, mutta eroavaisuuttakin on.. Kivaa tunnelmointimusaa moneen tilanteeseen.

    Ja tuo edellisen kommenttisi sadan metrin hajurako-juttu oli niin hersyvä. Juu, kohta meilläkin niin, vähän on jo vinkeitä ollut siihen suuntaan...

    VastaaPoista
  5. Energiaa on nuorissa. Mulla on ollut vähän sama kokemus, kun käyn tyttären kämpillä. Se ihana lataus, joka on siinä nuorten naisten huushollissa.

    VastaaPoista
  6. Tule hakemaan pysti blogiisi/itsellesi Melukylästä.

    VastaaPoista
  7. Kauniita tilkkutöitä, kyllä tekijät ovat taitavia.

    Kyllä nuorison kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä. Ja uskon että tuli lämmin mieli kun noin avoimesti pitivät seurastanne.

    Jään jännittyneenä odottamaan minkälaiseen järjestelmäkameraan päädyt ja mitä sitten tykkäät kamerasta ja sen käytöstä.

    VastaaPoista
  8. Ihania tilkkutöitä toden totta! Ja mukavalta kuulostaa tuo perinnejuhla.

    VastaaPoista
  9. Sooloilija, kiva kun sattui kohdalle jotain uutta.

    Vicki, ihmettelin aina nuorena, kun oma äitini sanoi pitävänsä paljon nuorten seurasta. Joskus ihmettelinkin, kun se aina (minusta) tuli/tunki juttelemaan, kun toin kavereita kotiin. Nyt tiedän täsmälleen, mitä hän tarkoitti.

    Krisu, kiitos! Olen yllättynyt ja iloinen. Kyllä nyt taas jaksaa polkata!

    Susanne, nuo kuvantekijät ovat maailman huippua eikä töissä ole edes haettu tilkkutäkin muotoa.

    Nuorisoon välejä lähentää meillä varmaan se, että harrastamme kaikki samantyyppistä musiikkia. Pojat ovat vielä laajentaneet korvaamme räpin ja hiphopin suuntaan. Se vei aikansa, mutta kannatti. Ja onneksi talossamme on aina saanut vapaasti metelöidä. Lähimmällä naapurilla on flyygeli ja kaksi taitavaa soittajaa -suuri plussa!

    Inkivääri, kuulostaa hauskalta, kun puhut perinnejuhlasta! Mutta kun on kaksi poikaa, joilla on pitkälti yhteinen kaveripiiri, niinn juhlia on riittänyt ja täällä on ollut mieleinen paikka.

    VastaaPoista
  10. Hehkuvia tilkkuteoksia.
    Mukava seurustella ja kuunnella nuorten mielipiteitä, näissä tekniikka, kamera yms asioissa.

    VastaaPoista
  11. Arleena, totta on että nuoret tuovat monet uudet jutut meidän vanhempien tietoon. Onneksi.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...