torstai 9. lokakuuta 2008

Tyyni syyspäivä




Kävin eilen iltapäivällä ajelemassa pyörällä viisiasteisessa auringossa ja pysähdyin välillä ihailemaan maisemia Tuomiojärven rannalla. Onneksi pyörässä oli kori ja siinä pyörälaukku ja siellä kamera mukana. Mukava oli muutenkin nousta välillä kuivattelemaan persuksiaan, kun satula pusersi sisältään vettä suoraan housuihini. Siitä huolimatta, että satulassa oli suojus ja sen päällä vielä aitoon mummotyyliin baskeri.



Kivenheiton päässä keskustasta on tällainen tyyni ihana paikka! Jossa voi istua hiljaa, vain olla, osana ihmiskuntaa, luontoa ja maailmankaikkeutta.

Ihmissuhdetyön vastapainona tarvitsen välillä tällaista hiljaista yksinoloa, että voin taas kuulla oman ääneni ja löytää vähitellen tien takaisin omiin tunteisiin. Se ovi on vielä aika lukossa. Ehkä siihen tarvitaan muita ihmisiäkin, ulkopuolista apua. Vaikka lomaa on vielä ensi viikkokin, pelkkä töihinmenon ajattelu kuristaa kurkkua.



Jokunen ihminen polki harvakseltaan rantatiellä, muutama sauvoi reippaasti ohi, muuten oli ihan hiljaista.

12 kommenttia:

  1. Hiljainen, tyyni ja kaunis luonto. Syksy on todella kaunista.
    Kuvasi ovat niin hyviä.

    VastaaPoista
  2. On ihana löytää tällaisia rauhallisia paikkoja, joissa saa olla lähes yhtä luonnon kanssa. Pyöräily on siitä kivaa, että pääsee lyhyemmässä ajassa pitemmälle kuin kävellen.

    Kauniita kuvia taas.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia Jyväsjärveltä. Kuvista välittyy ihana rauha ja hiljaisuus.

    VastaaPoista
  4. Siis Tuomiojärvestähän on kysymys :)

    VastaaPoista
  5. Arleena, syksyssä on sekin erikoista, että lintujen ääniä kuuluu aika vähän. Siksi tuollakin on tosi hiljaista. Harju estää vielä keskustan melua kuulumasta rannalle.

    Sooloilija, pyöräilyssä toisaalta on se huono puoli, että käy kaukana, mutta aikaa ei mene liikuntaan paljon ;-) Yksin teen lyhyempiä lenkkejä kuin jonkun toisen kanssa. Olen emälaiska liikkuja.

    Susanne, kolmelta iltapäivällä vielä oli näin hiljaista. Kukapa uimarannoille syksyllä eksyisi, ei ollut edes koiraihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Varhaisessa teuni-iässä asuin vähän aikaa alimmaisessa kuvassa näkyvän Laajavuoren juurella isän rakentamassa rintamamiestalossa, Savelankadulla. Vain talviset hiihtoladut puhkoivat Laajavuorta siihen aikaan. Kesäaikaan uin usein Tuomiojärvellä pitkiäkin matkoja kroolaten, isän soutaessa varmistuksena vieressä. Ja ne marjametsät!
    Valitettavasti isän oli pian myytävä se talo, kun rahat eivät riittäneet. Sitä suren vieläkin.

    Iisi

    VastaaPoista
  7. Voi miten kaunista! Ihan kuin kesällä, siinä järvessä, jossa en käynyt uimassa.. eli siis tarkoitan, että jotenkin harmittaa kesän uimattomuus, sillä tuo vesi houkuttaa uimaan.

    On se jännä, miten silmä katsoo bussin ikkunasta joka aamu upeaa valaistusta, jossa saisi hienoja kuvia (jos osaisi).

    VastaaPoista
  8. Iisi, siihen aikaan tämä taisi vielä olla tosi pieni kaupunki, ja nykysilmin aika idyllinen.
    On ollut varmasti surullista luopua kotitalosta!

    Eicka, ihan samaa ajattelin eilen veden äärellä. Että entä jos edes nyt pulahtaisin veteen, kun kesä jäi väliin? Saunasta uskaltaisinkin.

    Eikö, tähän kuvaamiseen alkaa suhtautua vakavammin, tekee mieli oppia ja harjoitella. Tässä harjoittelin tietoisesti kirkkaassa ja vasta-auringossa kuvaamista vastavalosuojan kanssa.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihania kuvia! Sellaisia sielu lepää -maisemia todellakin!

    Tänä aamuna talomme ikkunasta avautui myös upeita näkyjä heti aamulla, mutten saanut itseäni iltaisen juhlinnan jäljiltä rantaan kameran kanssa...

    VastaaPoista
  10. Maaretta, kiitos! Teillä on varmasti iso ilo siitä, että joka aamu voi katsella vaihtelevaa maisemaa ja tähän aikaan varsinkin jännittää, miltä joki milloinkin näyttää.

    VastaaPoista
  11. Niin ja piti vielä sanomani, että kuvat ovat onnistuneita, tunnelma välittyy.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...